Pojasta kasvoi mies...

...mutta sisäinen pikkupoika ei katoa koskaan

Oikeestaan, tuo loppuvuosi 2009 ja erityten tuo joulun ja uudenvuoden tapahtumat muutti minua ihmisenä suhteellisen paljon, oikeestaan, ne päivät ja viikot ovat olleet varmaankin yksi suurimista asioista jotka on muuttannu muo ihmisenä, sekä luonu sen ihmisen mitä tänäpäivänä olen.

Kyseisten kipujen sekä toimenpiteiden läpikäyminen oli sekä henkisesti että myös fyysisesti suhteellisen rankkaa, ei ku ne oli käynnissä, tai sinäänsä, tottakai fyysinen rasitus oli tällöin korkeimillaan, mutta psyykkinen rasitus tuli vasta jonkun ajan kuluttua, ku oikeesti pysähty miettimään mitä oli juuri tullu koettua ja käytyä läpi. Niin kipua, uupumusta, epätoivoa, mutta lopulta vaikeuksien kautta selvittiin pikkuhiljaa kaikista kivuista sekä vastoinkäymisistä huolimatta voittajaksi, sekä parempaa huomista kohti tuon tapauksen jälkeen, vaikka yleisellä tasolla, siitä ajasta asiat ovat vain monimutkistuneet ja vaikeutuneet. Polku elämässä on sen jälkeen vaikeutunnut, ollut kivinen sekä karikkoinen, monia asioita olen kokennut tuonkin aikajanan jälkeen, jotka ilmenevät tarinassani myöhemmin, mutta loppuvosi 2009 oli kaikista asioista merkittävin.

Nuo kivut ja läpikäydyt asiat kasvattivat henkisesti pojasta miehen, nimittäin moisten asioiden läpikäyminen, niin omassa päässä, kuin kaikki asiat jotka tapahtuivat, niistä ei selvii niin vaan, ilman että tajuaa pysähtyä, sekä käydä itse läpi tapahtumat, ja miettiä asiat läpi, sekä myöntää kaikki asiat mitä kävi, sekä ummentaa niistä kaikki positiivinen irti, niinkuin myös negatiivinen, jotta niistä oppi, sekä ennenkaikkea pystyy ammentamaan elämänkokemukseensa.

Oikeestaan näen asian niin, että ilman tuota joulua ja uuttavuotta 2009, kokonaismatkani olisi ollut vaikeempi, koska asiat jotka tapahtuivat tuon jälkeen olivat tuohon verrattuna kevyitä, mutta ilman tuota, ne olisi saattannu olla aika raskaita sekä vaikeita, mutta aina lopulinen ajatus tuon jälkeen oli ''oon selvinny pahemmastaki, miks en mä selviäis tästä?.


Myös tuon jälkeen tajusin kokemuksia läpikäydessäni, että tämä ei taidakkaan olla mikään pikkujuttu, ja tämä sairaus ja kaikki siihe liittyvä saattaa olla mukana elämässäni loppuelämäni, tavalla tai toisella, oikeestaan, näen niin että kaikki tämä valmisti minut tulevaan, olin tuon tapauksen jälkeen jo läpikäynyt paljon asioita ja mietteitä itekseni, joten olin henkisesti lujittunnut ja valmis tulevaan, mitä se siinä vaiheessa tarkoittikaan, olin kaiken tapahtuneen jälkeen valmiimpi ottamaan kaiken vastaan.

Oikeestaan, tätä tekstiä aloittaessani oli mielessäni paljon asioita ja näkökantoja joita kertoa ja kirjottaa, mutta kuten usein, pää on tyhjä, joten palataan asian mietiskelyyn jälleen joskus uudemman kerran.