Kuka minä olen?

Tässä blogissa esitetään otsikon mukaisesti hieman itseäni laajemmin kuin aikasemmin kenties. Ennen sitä vähä löpinöitä teille ''vakkareille''.

Blogi on päivittymässä tähän päivään hiljaa mutta varmasti, suunnilleen kuukauden päästä on tarkoitus päästä tarinaosaan numeroltaan 8/9. tarinanosa 7 tosin saapuu lähiaikoina ennen syyspuintikiireitäni, tarinaosa numero 8 ajoittuu joko tuohon syysuun alkuun, tai aiemmin, riippuen hieman mikä numero tuolle syyskuun alusa julkaistavalle tarinalle lopulta tulee.

Niitä odotellessa tulen pyrkii pitämään blogia hengissä vastaamalla hieman kysymyksiin, arvotuksiin ja muihin aatoksiin tarinani ympärillä, tämä nimenoomainen kirjotus on sarjassaan ensimmäinen näistä, jatkoa seuraa kun aikaa löytyy rustata ajatuksiaan ales ja vastausia kysymyksiin, niin niihin harvoihin jotka täällä ite blogissa esitetty, mutta niinikään epäviralliseen palautteseen josta olen lukennut parissa paikassa joissa tämä blogi on esillä ja esitettynä.

Minulle huomautettiin blogin ulkopuolella että oikeestaan, kuka minä olen, on kadonnu arkistojen syövereihin, joten tästä lähtee uusi esittely tiivistettynä.

Kuka?


Olen lokakuussa 21 täyttävä pienviljatilallismaanviljelijä perheessä kasvannut ja edelleen tilalla asuva Siuntiolaisnuorukainen Länsi-uudeltamaalta. Tällä hetkellä työllistän itseäni vain ja ainoastaan käytänössä maanviljeymme parissa josta toki palkkaa en nosta koska alan tilanne pienviljelijöien osalta on mikä on(Rahaa ei juuri ylimäärästä ole mihinkään mikäli aikoo toimintaa pitää elossa.). Mikäli terveyteni pysyy siinä kuosissa tulen joku päivä astumaan isäni saappaisiin ja jatkamaan tilamme toimintaa 3:na sukupolvena ketjussa.

Mikä ylläpitämäsi blogi on?


Ylläpitämäni ja kirjoittamani blogi on eräänlainen teema-/elämäntarinablogi, nimensa mukaisesti, kyse on yhden miehen erillaisesta tarinasta elämässä, polusta jota kukaan muu ei tule kävelemään, polusta jota kukaan ei täysin tule koskaan ymmärtämään. Kyse on tarinastani jonka haluan jakaa, motiiveihini palaan joskus toisen poustauksen muodossa koska siihen saadaan erillinen postaus kasaan, tätä iis on minulta joskus kysytty, mikä on motiivini tämän blogin ylläpitäimseen ja miksi haluan jakaa suhteellisen henkilökohtaisiakin asioita täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.

Mitä sinä sairastat?


Tähän olen kieltäytynnyt vastaamasta, koska jos asia todellakin kiinnostaa, taidan pysya blogini lukijana niin kauan kunnes paljatan asian tässä blogissa, joka on noin kuukauden päästä kun tarinani päivittyy tähän päivään.

Minulle saa esittää kysymyksiä, palautetta ja mielipiteitä vapaasti, niin täällä blogissa kuin blogille pyhitetyllä facebook-sivulla johon voit blogin oikeessa kulmassa halutessasi liittyä. Niinikään minulle saa myös esittää toiveita asioista joista minun haluttaisi kirjoitettavan sairauteni ympäriltä ja muutakin mitä vain mieleen tulee.

Onni olet juuri sinä.

Joskus elämässä käy onni, onni koostuu pienistä asioista, kuten eräs ihminen minulle kovin yritti osoittaa, hän tarkoitti muuta, mutta onnenni on että olen viime aikoina saanut tutustua häneen, ymmärtää hänen elämäänsä, ja hän on yrittännyt ymmärtää omaani. Kyseinen ihminen tulee varmasti joskus jatkamaan matkaansa, ja unohtamaan minut ja tarinani taka-alalle, mutta juuri tällä hetkellä, sinä olet onneni ja onneni on ollut saada tutustua sinuun, olet tällä hetkellä hyvin arvokas ihminen. Kuuluisan sanonnan mukaan '' Kultaakin arvokkaampi''.


Kyseinen ihminen luotti harteilleni asian elämästään jota hän ei ennen tätä hetkeä ole kenellekkään ulkopuoliselle luottannut, kiitän häntä luottamuksesta ja tarinastaani, kenties joku päivä kun ymmärrän tarinan täysin, tuo tarina nousee suureen arvoon omalla polullani selvitytyä tästä elämästä.

Kyseinen ihminen ei ole tehnyt kuten monet muut, hän ei pelästynnyt tarinaani, hän ei pelästynnyt sitä mitä olen, tai ensivaikutelmaa minusta, hän halusi nähdä kuoreni alle, ja sinne hän on nähnyt ja päässyt. Olen niinikään luottannut hänelle asioita joita en välttämättä kaikille kertoisi. Olen naurannut hänen kanssaan monet naurut, naurut jotka ovat piristäneet päivää, naurut jotka ovat edes vähäksi aikaa saanut taisteluni unohtumaan taka-alalle. Hän ei tuominnut minua ensivaikutelman perusteella, vaan jatkoi tutustumista minuun, hän ei välittännyt hieman kyseenalaisesta huumoristani, eikä tuominnut tekojani tai sanojani ensiseisomalta. Hän ymmärsi että elämä on kolhassut minua, ja olen umpikujassa. Hän yrittää potkia minua perseelle ja nähdä asioita uudessa valossa. Hän antaa minulle toivoa elämään asioista jotka ovat olleet pimenossa, toki monet asiat ovat utopisia ja eivät varmaan toteudu, mutta hän ei sano EI. Hän antaa toivoa, toivoa paremmasta huomisesta, toivoa että kenties asiat joskus kääntyvät parempaan päin, ja kenties jopa tiemme joskus kohtaavat, vaikka se tosiaan on epätodennäköistä, mutta hänen mukaansa mahdollista.

Hän ei takerru pieniin asioihin, vaan osaa nähdä niiden yli, ja auttaa minua tekemään samoin. Meillä on kaksi täysin erillaista tarinaa ja lähtökohtaa, mutta silti, jaamme asian, olemme taistelleet elämässä, ja asiat eivät aina ole olleet meille yksinertaisia, eikä tulevaisuus aina järin valoisa, tai polku tietoinen mitä kulkea. Meille tulevaisuus on joskus ollut taivas ja maisema täynnä paksuinta sumua, jollain tasolla luulen meidän ymmärtävän toisiamme. Olemme kulkeneet niin samanlaisen polun, mutta silti täysi erillaisen polun elämässä. Asiat eivät ole olleet aina yksinkertaisia, mutta hän on selvinnyt polussaan eteenpäin, ja kannustaa minua tekemään samoin. Hänen sanoin, unelmistaan on tehtävä totta, ja pyrin jollain tasolla näin tekemään, kuhan tulevaisuus näyttää vain kumman kahdesta mahdollisesta polustani lähden kulkemaan.

Minun onnenni tällä hetkellä on saada tuntea sinut sekä tutustua sinuun vaikka vielä joku päivä tiedän sinun jatkavan matkaasi ja minä jään kulkemaan polkuani.

Tarinani (osa 6)

Kaikkien sähkökokeiden selvittyä tuloksettomina tuolloin 2010 päätettiin lääkärien kanssa rauhottaa tilanne kesäksi ja tarkastella asioista uudelleen jälleen syksyllä, tarkemmin muistaakseni lokakuussa oli mulla lääkärinvastaanotolle aika jossa pohdittiin asioita uudestaan.

Kesä sujui tosiaan suhteellisen kivuttomasti ja ongelmitta, mitään sairauskohtauksia ei ollut mutta heikkous oli edellen jaloissa ajoittain tallella, jonka vuoksi lääkäri päätti uusia kaikki kokeet, niinikään myös litvorin uusinnan elikkä selkäydinnäytteenoton uusinta oli edessä, kaikkihan muistamme miten edellinen kerta päättyi. Myös molemmat magneettikuvat uusittiin sekä niinikään teetätettiin jälleen uusi sähkökoe kahden edellisten jatkoksi.

Pelonsekaisin tuntein hyväksyin että likvorin otto oli uudestaan edessä, tosin, mitään suurempia pelkoja ei silti ollut mielessä, ainoastaan huonot moistot takaraivossa väkisinkin pisti miettimään että mitä jos kaikki tuo uusintuu. Hoitajan varatessa aikaa likvoriin hän kysyi pakollisen kysymyksen ''Saako kandi suorittaa näytteenoton?'' Hoitajat ilme ole suhteellisen näkemisen arvonen kun ilmoittin että kyllä mun puolesta saa, hän hiljaa totesi vaan ''ei hitto mikä hullu...'', kyseinen hoitaja tiesi miten edellisessä likvorissa oli käynyt ja täten hän ei uskonnut että luottaisin kandiin asiassa, mutta vastoin hänen olettamustaan, ei minulla ollut mitään sitä vastaan vaikka joku muu saattaisikin vaatia tuommosen jälkeen nimenomaan ammattitaitoista lääkäriä.

Likvori otettiin marraskuun alussa ja toimenpide sujui suhteellisen kivuttomasti, tosin kandi joutui pistämään kylläkin kaks kertaa käänettyään neulan selkäytimessä väärään suuntaan (muistaakseni neula kuului vääntää vasemalle ja kandi väänsi oikealle) toki tämäkin oli ohjaavan lääkärin vika koska ohjaava lääkäri sekos ja sano väärän suunnan, joten kyseiselle kandille puhtaat paperit toimenpiteestä. Toimenpiteseen sisäänastuessa kandikin ihmetteli että kuin hitossa suostun siihen että hän tekee toimenpiteen, selkeää vastausta mulla ei kyll kandille ollu mutta en vaan tiiä miksei asiaan tosiaan ongelmaa mulla ollu vaikka kaikilla muilla tuntui olevan.

Joulu- ja Tammikuun aikana uusittiin molemmat magneettikuvaukset joista jälkimmäinen, selkärangan magneettikuvaus oli suhteellisen hauska kokemus myöskin, päivystyspotilaiden vuoksi mutt kuvattiin sairaalan parkkipaikalla rekan peräkärryssä johon ei ollu keretty pistää lämmitystä kiinni, joten siellä mutt sitt kuvattiin parin asteen lämpötilassa boxereissa, oli muuten suhteellisen vilposaa makaa kuvauksessa...

Helmikuussa tehtiin tosiaan tuo uusi sähkökoe jossa tungettiin vuorostaan päähän semmnen päähine jota käyttä johdettiin päänahkaan sähköä, oli erittäin mukava kokemus sekin, pää kutis viikon sen jälkeen varsinki ku kokeensuorittannut hoitaja raapi päänahan hajalle sitä kypärää varten semmosella hiton metallitikkulla, ai että kun teki mieli lyödä sitä hoitajaa välillä. Raapimista kesti tosiaan se 30 min ennenku kypärä oli päässä lopulta. Mutta loppujenlopuks kivuttomin kaikista  sähkökokeesta tuo oli.

Maaliskuussa 2011 tarinani sai jälleen uuden käänteen johon palaan jälleen uudessa tarinanpirstaleessa vuorostaan. Maaliskuu sisälsu uuden sairaalan meriittilistalle sekä muutenkin dramaattisen käänteen tarinani osalta joka vaikuttaa tarinaani tähän päivään asti edelleenkin negatiivisessa muodossa.

Tarinani edelliset osat niputettuna tässä mikäli tarinani on sinulle tuntematon.