Tarinani (Osa 2)

Jouluaatonaattona 2009 siskoni tullessa kotiin löysi hän minut makaamasta lattialta, ylös en päässy ja siinä makasin jo jonkunaikaa koska puhelinta ei taskussa ollut, ja tiesin siskon tulevan kohtapuolin kotiin, joten en vaivautunnut alkaa raahautuaan käsilläni paikasta jossa makasin mihinkään. Siskoni toimitti minut jälleen päivystykseen, jossa tällä kertaa oli lääkäri joka lopulta tunnusti tosiasian, konsultoituaan ensin korkeimpiaan ja kokeneempia kolleegoitaan, terveyskeskuspäivystyksessä ja paikallissairaalassa ei asianntuntemus riitännyt tapaukseeni ja kunnon hoidon saamiseen, joten lähetteellä osoitteeksi pistettiin suoraan Meilahden sairaala, Helsinki, päivystävän neurologin luo tutkittavaksi kiireellisenä. Kyseinen lääkäri oli tällöin suhteellisen suuri sankari, koska hän tunnusti asian ja lähetti rohkeasti eteenpäin, ja lopetti tuon paikallissairaalan pelleilyn siihen paikkaan, ja tämän jälkeen olinkin sairauteni tutkimuksia koskien Meilahden sairaalan potilas.

Matka jatkui siis jouluaatton yönä Meilahteen, siellä päivystävä neurologi sitten tutki mutt ja tuumasi että ei tässä ole muuta vaihtoehtoa ku että kuvataan selkäranka, että jos me oltais sen kuvauksen jälkeen viisaampia, lisäksi kyseinen lääkäri määrässi aamulla otettavaksi kuvausten jälkeen selkärangan likvorin, toisinsanoen selkäranganytimen näytteenoton,(neula joka pistetään selkänikamien välistä sisälle selkään, näytteenotton pisto sattuu suhteellisen paljon, sekä kirvelee armottomasti, näyteenotossa pitää myös maata ehdottoman paikallaan). Sinäällänsä jo hyvin epämiellyttävä toimenpide, kohdalleni vaan sattui aloitteleva lääkäri, lisäki virolainen (anteeksi yleistys, mutt tämän tapauksen jälkeen sain hyvin suuret traumat virolaisia lääkäreitä ja epäilykseni heidän ammattitaitoaan kohtaan ovat hyvin suuret..), kyseinen lääkäri joutui pistämään minua neulalla selkään saadakseen näytteen 6 kertaa, tällöinkään se ei ollut täydellinen, vaan seassa oli pieni määrä verta. Verta ei näytteen seassa saisi olla, mutta hoitaja näki että sietokykyni oli suhteellisen rajamailla, ja täten päätti ettei enään pistetä ja että näyte sai kelvata laboratorioon.


Molemmat kokeet tulivat takaisin tuloksettomina, magneettikuvauksesta selkärangan osalta ei löytynnyt mitään selittäviä tekijöitä, eikä myöskään likvornäytteen osalta.

Sairaalasta kotiutettiin viettämään joulua hyvin suurissa kivuissa, normaalisti kipu poistuu vähitellen vuorokauden kuluessa, mutta, koska jouduttiin ottamaan näyte niin monta kertaa, oli lopputuloksena se että pistosten aiheuttamat reijän eivät menneet umpeen, vaan selkäydinnestettä vuosi kokoaika pois, lopputuloksena hyvin kivulias tila, jossa selkäydinkanavaan syntyy nesteen puuttuessa erittäin kivulias alipaine joka aiheuttaa hyvin suuret kivut ainakin minun kohdallani sekä selkään että varsinkin päähän, etenkin ylhäällä ollessa, makuuasenossa paine helpottui ja lievittyi jonkunverran.  Joten minun osaltani joulu 2009 oli suhteellisen ikimuistoinen, negatiivisella tavalla.


Kivut ei lähtenny vuorokaudessa, toisena vuorokautena kivut lähtivät yltymään, soitto Meilahteen jossa neurologi katottuaan potilastietoni ja nähtyään pistojen määrän, tunnisti mistä oli kysymys. Kyseinen neurologi käski lähtemään  paikalliseen sairaalaan ja siellä piti pyytää päivystävää lääkäriä soittamaan Meilahteen neurologilta hoitoohjeet vaan toisin sitten kävi. Siitä käynnistä tuli susi, koska siellä oli päivystävänä lääkärinä joku mulkku joka vaan sano ''kestä kipu, ja mene kotiin, kyllä se siitä lähtee vähenee''. 


Toisin kävi, kivut yltivät lopulta 3 päivänä niin korkeiksi, että aloin lopulta huutamaan kivun määrästä, ja ajoittain menettämään tajuni, tässä vaiheessa sanoin että nyt soitetaan amublanssi eikä mietitä enään, eikä varsinkaan lähetä ite ajamaan mihinkään.(Olin siinä tilassa että paineen takia makuuasento oli ainut vaihtoehto, ja tämä onnistuu luonnollisesti ambulansissa parhaiten), 3 tunnin odottelun jälkeen ambulanssi tuli, ja onneksi oli hyvä parivaljakko, he kunnoittivat pyyntöäni ja ymmärsivät varsin hyvin miksi en paikalliseen sairaalaani halunnut. He soittivat suoraan Meilahteen, koska en halunnu enään paikallissairaalaan, sairaalasta kävi ilmi että mutt ois pitänny jo vuorokautta aiemmin viedä meilahteen, päivystävä neurologi oli edellisiltaa puhelumme jälkeen tehnyt päätökset että hän olisi halunnut minun siirettävän Meilahteen, joten, edellispäivänä niitten ois pitänny siirtää mutta Meilahteen paikallissairaalasta, eikä lähettää kotiin, ja tämä olisi tapahtunnut jos lääkäri olisi edes vaivautunnut vilkaisemaan potilastietojani josta siirtokehotus olisi ilmennyt.


Luonollisesti, katkera kyseiselle läkärille olen, pieni ja harmiton asia, paskamainen asenne, ratkaisi sen että jouduin kärsimään kivuistani yli vuorokauden lisää, ennenkuin ambulanssin kautta pääsin Meilahteen vastaanottamaan tarvitsemaani hoitoa, joka tosin sekään ei sujunnut ilman ongelmia, tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa.