Tämä kirjoitus menee hieman aiheen ja asian vierestä, mutta kaipa tämäkin asia on osa tarinaani, joten miksipä sitä ei voisi kertoa ja julkaista, tuskin siitä mitään haittaa onkaan vaikkei tämä asia ainaskaan tiettävästi kuulu ns sairauteeni, mutta silti on osa tarinaani.
Synnyin aikoinaan maailmaan keskosena, josta uumoillaan että tämä ongelman ydin on lähtösin. Olen ollut koko elämäni pienikokoinen, virallisesti alipainoinen, pituudeltani olen muhkeat 163 centtiä, ja painoa on tällä hetkellä ruhtinaalliset 43 kiloa, BMI:ni(painoindeksini) on virallisesti joskus laskettu olevan 15,7 , ja kaikki alle 16:sta on sairaalloista alipainoa. Painoa olen yrittännyt monin keinon korottaa, siinä koskaan onnistumatta, ''korkeimillani'' olen painannut 45 kiloa siitä huipusta olleen tiputtu tähän 42-43 kiloon jossa ollaan tasasesti viihdytty.
Minun osalta, alle 40 kiloon tippuminen tarkoittaa tiputusta, tai suositeltua semmosta, koska tuon painon alittamisen jälkeen voimat alkaa olla ehtymässä ja yksinkertaisesti veto kropasta lähtee, joten esim joku vatsatauti tai muu vastaava ei minulle ole järin hauska tauti sairastaa, harvoin olen tiputuksessa siitä huolimatta ollut, vain kerran asiaa ollaan harkittu, mutta tiputukseen ei koskaan päädytty vaan tällöin lepo auttoi asiaan, ja lepo oli onneksi tällöin tarjolla.
Joku varmaan ehdottaisi tähän kohtaan, ''ala liikkumaan ja harrastamaan liikuntaa kyll lihakset kasvaa ja paino siinä mukana'', asia ei ole niin yksinkertainen, koska näin pieni kroppa laihtuu ensin ennenku alkaa tapahtuu painonnousua lihasten mukana, ja taistelessa rajalla, aina tulee vastaan tuo alle 40kg, elämässäni olen yhdessä vaiheessa harrastannut ammattiurheilua ja liikuntaa, tällöin saavutimme ''aikuisikäni' alimman painon, 36kg, kaveriaani siteeraten ''mistä helvetistä ne kilot voi oikeen pystyä ees lähtee'', niimpä, samaa mietin minäki, mutta niin vaan tapahtu.
Asiasta olen elämässäni kärsinnyt paljon, alipainoni tarkoittaa mm:ssa sydänongelmia, lihasten heikoutta, sekä muuta ei niin hauskaa,, tuorein lihasrevähdykseni on tältä päivältä jolloin kyljestä revähti lihas pelkästään hieman nousemalla huonosti ylös sängystä. Tämä kertoo varmasti sen ettei asiat aina ole niin yksinkertaisia tai nautinnollisia.
Otsikkoon viitaten, asia jota vihaan on ihmisten ihannointi alhaiseen painoon, olen kuullut monen ihmisen suusta kuinka he kadehtivat minua ja alhaista painoani, ja kertovat kuinka he itse haluaisivat olla sairaalloisen laihoja, kumpa joku päivä ihmiset ymmärtäisivät ettei alipaino ole kaunista, luuranko ja kylkiluiden näkyminen ei ole hieo asia, eikä asia johon pyrkiäm sairaalloinen laihuus ei ole asia mitä pitää tai saa ihannoida. Laihuudessa ei ole mitään hyödyllistä tai kaunista, päinvastoin omasta mielestäni jo laihuuden ihannoiminen itsessään on sairasta ja asia joka pitäisi saada karsittua ihmisistä pois ja ihmiset ymmärtämään asiaa, laihuus ja alipaino on sairaus niin kuin ylipaino, ja sillä on omat haittansa, monet haitoista ja oireista on samat kuin ylipainossa.
Ihiset jotka ovat normaalin painon rajoissa tai lievässä ylipainossa, olkaa onnellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti