Myöhäiset joulut

Valitettavien aikataulutusongelmien ja muun touhun vuoksi jäi jouluntoivotukset tekemättä ajallaan, joten hieman jälkijunassa, hyvää joulua arvoisat lukijat! (:

Takavuoden demonit

Tämä kirjoitus ja aihe lähti liikelle parinviikon takaisesta puhelusta ystäväni kanssa, kosketimme pintapuolisesti aihetta keskenämme keskustelessamme puhelimen välityksellä. Aihe jonka jokainen kokee ja käy läpi henkilökohtasesti omalla tavallaan. Asia johon ei ole yhtä oikeeta vastausta, eikä yhtä oikeeta tapaa. Joku selviää asiasta paremmin, joku taistelee demoniensa kanssa läpi koko elämänsä. Hyvin usein väliaikasesti helpottaa, mutta jossain vaiheessa menneisyys kiri kiinni nykyisyyteen, ja vanhat haavat aukeavat.

Jokainen ihminen voi toipua vaikeuksista, hyvin monet tekevät sen ja onnistuvatkin, jotkut taas taistelevat menneisyytään vastaan ja menneisyys pysyy läsnä koko elämän kunnes taakka koittuu liian suureksi. Hyvin monet kampeevat vaikeutensa ja voittavat ne, tavalla tai toisella, onnistumisprosentilla joka on joskus suuri, joskus hyvin pieni. Mutta fakta jonka kanssa lähes kaikki jotka ovat vaikeuksia elämässään kokennu on se että menneisyyttään ei voi koskaan paeta, vaikeudet, elämä, kokemukset, kivut, unettomat yöt, paha olo, ihminen ei unohda, eikä koskaan kykene unohtamaan, menneisyys pysy elämässä läsnä aina, eikä sitä voi paeta, vaikeudentäyteisen elämänhistorian kanssa ihminen elää koko elämänsä.

Ihminen ei unohda kokemiansa asioita, ne voi jättää taka-alalle hetkeksi, jopa vuosiksi, mutta lähes jokaisen ihmisen kohdalla menneisyys kirii kiinni, takavuosina kokemat asiat joutuu prosessoimaan ja käymään mielessään läpi yhä uudelleen ja uudelleen, jopa kymmeniä kertoja, ellei peräti elämänsä aikana satoja, jos vastoinkäymisiä on ollut nuorena tai jo nuoresta lähtien.

Kaikki edellämainittu on toki vain allekirjoittaneen mielipiteitä ja kokemuksia, pitkänaikaa voi mennä hyvin ja vahvasti, ja kaikki koetut vaikeudet, kivut ja unettoman yöt voi pitkänaikaa jättää taka-alalle ja hymyillä sadistisesti ja elää elämää, mutta jossainvaiheessa, jokin asia laukasee vanhat muistot. Ja ne muistot joutuu käymään läpi päässään, joko ne voittaa taas ja saa ne jälleen jäämään taakse, tai ne jää päälle ja aiheuttavat uusia vaikeuksia. Uusia haasteita, uusia voitettavia asioita jotka on kyettävä saamaan taas taka-alalle, kuten siihen mennessäkin. Itse allekirjoittanutta on kehuttu monesti siitä että olen kyennyt voittamaan vaikeuteni, ja pystyn nauramaan niille ja heittämään asioista huumoria, mutta se on juuri sen takia kuin olen voittannut vastoinkäymiseni, en ole koskaan menettänyt huumoriani ja huumorintajuani. Asioille pitää kyetä nauramaan, ja sen olen tehnyt, kaikki eivät ole yhtä onnekkaita eivätkä sitä pysty tehä, mutta itse olen kyennyt, ja se on ollut minun voittoni. Toki läpikäyn vanhoja vaikeuksia ja muistoja tasaisesti yhä uudelleen, mutta olen kyennyt voittamaan ne tähän mennessä, olen onnellinen siitä, mutta joskus kenties en enään siihen kykene?