Tarinani (Osa 3)

Siitä alkoi sitten 60km matka Meilahden sairaalaan, jonka aikana opin että talvisin suomen tiet eivät ole todellakaan tasasia, jokasen kuopan ja epätasasuuden tunsi helvetinmoisena kipuna sekä päässä että ja selässä, kaiken lisäksi oli aivan sairas lumipyry, joten kyyti ei ollut kaikista tasaisin tai nautinnollisin kaikista. Päästiin sairaalaan ja mutt otettiin päivystykseen, päivystävä neurologi tutki ja sano että ainut vaihtoehto on pistää kofeiinitiputus, tai oikeestaan, enemmänki tutkiminen nyt oli muodollisuus, hoitokeinohan ja diagnoosihan oli jo suht valmis, jaku hoitokeinoja on oikeestaan vaan kaks joista yhtä kokeillaan aina aluksi, ni ei ollu kyseisellä neurolla hirveen suuria vaikeuksia asia suhteen. 


Tosin hän suositteli että odottaisu aamuun asti ennenku tiputus alotettais, että hän antaisi vaan särkyääkkeitä, ja vasta aamulla alottais kofeiinitiputuksen, ja yrittäisin nukkuu yön, sen mitä saan nukuttua, kaikillehan oli selvää ettei se määrä tulisi olemaan hirveen korkea, mutta taas vaakakupissa ajattelen kun kofeiiniä tiputetaan suoneen niin sanomattakin selvää ettei hirveesti nukuta ku sitä suoneen saadaan. Näin tehtiin ja aamulla alotettiin tuo tiputus, ensin tiputettiin 2 litraa, jonka jälkeen pähkäiltiin ja mietittiin hetken aikaa että onko olo helpottannut, ja ku mun vastaus oli etti ei, ni sen jälkeen oli vuorossa vielä toiset 2 litraa, tosin muistaakseni hieman nopeemalla tahdilla kun edellinen pussi. Yleensä tuo auttaa tuossa tilanteessa, mutta, kuten myöhemmin kipujen yltyessä, kävi ilmi, sei ei minua palvellut ja auttannut kipujen lievittämisessä, päivastoin, tuntu ku se olis vaan pahentannu ja lisänny asiaa, tosin se voi johtua siitä että se pisti kusettamaan helvetisti, jolloin jouduin rampaa vessassa, ylhällä ollessa paine oli pahempi, joten luonnollisena vastareaktiona kivut yltyivät tämän johdosta myös.


14 kivuliaan tunnin jälkeen sairaalassa, päivystävä kirurgi (oikeestaan taisi olla anestelogi joka sen teki kirurgin päätöksellä..?) päätti tehä tuossa tilanteessa radikaaleimman ratkasun mitä pystyy tehä. anestelogi teki sisäinen verisiirron. Kansakielellä veripaikan, yksinkertasemmin toimenpide kuvailtuna, anestelogi otti kädestä verta, ja siirsi sen mulle ruiskun avulla selkään, kadonneen nesteen tilalle, tasaamaan painetta ja nesteenpuutosta selkäydinkanavassa.
Ja toimenpidehän tehdään menemällä lähes väkisin noin 3mm neulalla selkänikamien välistä sisälle selkäydinkanavaan, puudutuksessa se tehtiin, mutta, ei mikään mukavin toimenpide, sen neulan nimittäin tunsi todella hyvin sekä myös rusahdukset selässä olivat suhteellisen ilmiselvät kohdallani, semmonen neula ei ole missään nimessä tarkotettu pistettäväks selkänikamien välistä. Toimenpiteen hankaluutta lisäsi vielä se että sen ollessa ''ohi'' piti vielä makaa 3 tuntia kyljellään liikkumatta, vähättelemättä myöskään sikiöasentoa jossa piti toimenpiteen ollessa käynnissä olla ku teki vaan mieli hypätä siitä sängystä ylös. Ensimmäisenä mainittua asiaa hankaloitti tietenkin tuo päivän mittaan saatu tiputus, ja yritin parhaani, mutta 2½ tunnin kuluttua jouduin luovuttamaan ja kusemaan ns ankkaan, ja olipa sen hoitajan ensimmäinen kerta ku se näki että joku kusee kerralla melkeen 2 litraa nestettä ulos, hänen sanoin ''sulla todellaki tais olla pien hätä'', näin jälkeenpäin, tuo lause on jääny hymyilyttää suhteen kovasti.


Toimenpiteen loputtua, anestelogi sano mulle, että nyt hän tietää että mulla on varmasti ollu kauheet kivut, anestelogi kerto että normaalissa toimenpiteessä, selkään menee suunilleen 10-20ml verta, harvoin hän on uransa aikanna pistännyt 25ml kieppeillä, mutta, mun kohalla hän sai menemään 60ml verta sinne, anestelogin sanoin, siellä oli ennennäkemätön paineero, '' Oon nähny mitkä tuskan tämmönen asia voi aiheuttaa ihmiselle normaalissa tapauksessa, sun kohalla, en osaa ees kuvitella asiaa, tolla painemäärällä mikä tuolla on pakko olla ollu'.

Siitä mutt sitten kotiutettiin ennenäkemättömällä selkäkivulla, mutta, luojankiitos, pääkipu oli poissa, ja pystyin olemaan pystyssä, mitä en olle pystynny sen likvorinäytteen jälkeen olla. Selkäkipu onneks lähti 2 päivän jälkeen helittämään, mutta, toimenpide on jättänny muhun jälkensä, kärsin edelleenki ajoittain selkäkivusta, sekä taipuvuus kärsi kyseisen tapauksen jälkeen, asia taisi jättää jälkensä loppuelämäksi niin henkiset kuin fyysiset jäljet.


Tämä kyseinen osa on yksi suurin ja radikaalein asia tarinassani ja matkani varrella, sillä oli minuun suhteellisen suuret vaikutukset, vaikutuksia jotka kulkevat varmasti mukanani suhteellisen kauan, mutta, en mene niihin, jottei tästä kirjoituksesta tule liian pitkää, ehkä palaan erillisessä kirjoituksessa asiaan, ehkä en.


Seuraavarssa osassa tarinaani vaihdammekin sitten jo hetkeksi sairaalaa, täysiin uuteen sairaalaan tähän mennessä.