Sairauskohtauksia siis tulee nykytilanteessa hyvin harvoin, tällä hetkellä tahtia n. kerran vuodessa, joten hirveen tiuhaan kohtauksia ei tule. Mutta sairaus on silti elämässäni enemmän tai vähemmän läsnä, tunnen sen olemassaolon kyllä kokoaika. Työnteossa se on läsnä enemmän tai vähemmän kokoaika, mitä enempi sitä on ns. ulkona kentällä, sitä enempi sitä tuntee että kroppa haluaa lepoa ja että kaikki ei ole kunnossa. Mutta koska lääkärien mukaan olen täysin terve, näillä mennään ja pakko on yrittää töitä tehä jota pystyy elantonsa takaamaan.
Tilanne on siis yhä sama kuten aiemminkin, tilannettani ei sairaanhoitopiirin toimesta tutkita millään tavalla, koska he eivät suostu ottaman vastuuta ja tutkimaan, vaan yhä vetoavat diagnoosiinsa luuloharhaisuudesta ja siitä että kuvittelisin lihasheikkouteni ja jalkojeni kantamattomuuteni. Kysymys jonka moni on esittännyt ja minkä esitän hyvin usein miettiessäni tätä lääkärien logiikkaa, on että mitä hyötyisin siitä? Vastaus jonka olen esittännyt sekä itselleni että kysyjille on se sama, en yhtään mitään, päinvstoin olen elämässäni vain joutunnut luopumaan asioista sairauteni vuoksi ja tekemään uhrauksia sekä sopeutumaan tilanteeseeni. Joten itselleni ja hyvin monelle tuttavalleni tämä lääkärien logiikka on yhä tähänkin päivään asti erittäin ontuva.
Mutta, mitä elämässäni on tapahtunnut blogin hiljaiselon aikana? Jonkunverran, mutta ei oikeastaan hirveästi. Talven alun vietin ulkona kentällä omalla kalustollamme auraushommissa aina kun lunta taivaalta tuli ja terveys anto periksi. Mutta valitettavasti sillä ei itteään elätä, ei urakointimäärällä joka meillä oli. Kevään tullessa hakeuduin muualle töihin ja huhtikuussa kävinkin allekirjoittmassa vakiutuisen työsopimukseen Helsinkiin kiinteistönhoitajaksi. Työ jossa viihdyin erittäin hyvin mutta heinäkuun loppupuolella erään työvuoroni lopuksi minut irtisanottiin monen yllätykseksi epäpätevänä työhön koeaikaan vedoten. Paskapuhetta olen minä ja moni muu sanonnut, yritys käytti hyväkseen koeaikaa jotta saivat väliaikaistyövoimaa. Sen jälkeen olen ollut työtön ja yhä olen. Toki syksyllä hoidin tilamme puintityöt ja isäukkoni sai pysyä leipätyössään kun minulla oli aikaa olla pellolla oman tilanteeni vuoksi. Kohti uusia haasteita jossain muualla siispä. Kenties jo ens viikolla lähden kentälle pariksi viikoksi jos hyvin käy. Mutta se siitä.
Elämääni piristettiin myös kun sain suuren kunnian kahden ystäväni suomana ja 31 elokuuta minusta tuli pienen tytön kummisetä Tampereella joka merkitsi itselleni todella paljon henkilökohtaisella tasolla, yhden oman kummini näyttämällä esimerkillä pyrin toivottvasti olemaan yhtä hyvä kummi tytölle kuin yksi omista kummeistani on ollut minulle ja läsnä minun elämässäni. Toki välimatka lyö hieman rattaita kapuloihin tässä asiassa mutta tuo asia huomioon ottaen pyrin ottamaan omasta kummistani esimerkkiä.
