Joskus tarvitaan vain pieni ele

Tarinani seuraava osa saa vielä hieman odottaa ja kypsyttää itteään, viime päivinä on pitännyt työn puolesta kiirettä, eikä väsyneenä kirjoitusmotivaatiota juuri sitten ole jotta sais mitenkään viisaasti ajatuksia kokoon, niin sen takia parepi sitt antaa olla ja pitää vähän taukoo kunnes saa parempaa jälkeä kirjoitettua ales, mutta ylimäärästä luppoaikaa on nyt tähän kohtaan kun pirteenä ylhäällä on ja töihinlähtö häämöttäisi tunnin kuluttua, joten otetaan taas näitä väliaikapohdintoja ja mietintöjä kehiin.

Olen aikasemmin kirjoittannu ainaskin jossain ja osittaisessa muodossa siitä asioista jotka on huonoina aikoina on pitännyt mielialaa ylhäällä, yhtä asiaa en ainaskaan muista mainineeni, joka on ylitse kaikkien muiden, jossei ihan nyt suvereenina ykkösenä, niin kärkijoukkoon tämän kategorian asioista kirkkaasti ainakin.

Nimittäin muiden ihmisen välittäminen, ajoittain, yksinkertainen lause josta huomaa että joku välittää siitä miten voi, piristää kummasti, vaikka teeskenteleekin henkilölle että kaikki olisi kunnossa, on kumminkin helpotus huomata että ympärillä on ihmisiä jotka välittää, sekä kysyy että miten voi, yksinkertasesta lauseesta ''Hei, miten sä voit?'' voi saada niin paljon iloa irti. Se tunne on ainakin omalla kohallani ollut jotain sanoinkuvaamatonta, varsinkin silloin kun kysymys on ihmisestä ja henkilöstä jonka ei odottaisi esittävän tuota kysymystä, joten parhaimmalta se on tuntunnut kun se on tullut puun takaa, ja ihmiseltä joka ei ole mitään sukua, koska tällöin, uskaltaisin väittää, että semmonen ihminen kysyy asiaa vilpittömästi, koska hän välittää asiasta aidosti.

Yksi tämmöinen tapaus on minulle jäänyt päällimmeisenä mieleen kaikista, eräs henkilö kysyi erään tapauksen jälkeen joka ilmenee myöhemmin tarinassani kun sen aika on, juuri tuon kysymyksen, täysin odottamatta esitti eräs henkilö, joka ei edes ollut muistini mukaan paikalla, kun eräässä tapahtumassa minun osaltani kävi hieman köpelösti ja asia päättyi ambulanssiin. Tämä on asia jota lämmöllä muistelen, ja muistan tuon lauseen ja tilanteen vieläkin, ja pystyn edelleen muistamaan ja näkemään sen verkkokalvoillani, muistan kyseisen henkilön katseen ja vilpittömyyden, kun hän tarttu minua takaapäin olkapäästä.

Käänyttyäni kyseinen henkilö kysyi vilpittömällä ja huolestuneella katseella ''Hei M, mä kuulin viime viikosta, miten sä voit, onks kaikki kunnossa?''. Tuolloin tuon tapauksen johdosta läpikäytiin myös rankkoja hetkiä, ja kyseisen ihmisen esittämä kysymys auttoi kaikessa positiivisuudessaan paljon. Jos joskus satut lukemaan tämän, kiitos vielä et välitit sillon Emmi, et varmaan ite enään ees muista koko asiaa, mutt mulle se oli tärkeetä sillon, ja edelleenki arvostan asian hyvin korkeelle asioista matkani varrella.

Samaan tapaukseen liittyen  muistiini on myös jäänyt erään ihmisen facebookkiin pistämässä kannustusviesti, joka sairaalasa kotiuduttua, rehellisesti sanottuna, itkin kun luin sen, myös kyseinen viesti oli erittäin tärkeä, ei vain välittämisen vuoksi, vaan kyseinen viesti myös näytti ja todisti että kyseinen ihminen arvostaa panostani eräässä asiassa liittyen tuohon tarinanosaan joka tulee jossain kohtaa vastaan. Kuten edellisen ihmisen kohdalla, jos joskus satut lukemaan tämän, ja tunnistat itsesi vaikka varmaan sinäkin olet unohtannut jo tuon asian, kiitos Skoggis viestistä. 


Näihin sanoihin hyvää yötä, tämä mies lähtee tekee töitä ja palvelemaan ihmisiä jotta Suomi pyörii tien päällä.