sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Tarinani (Osa 5)

Viime tarinanosaosta alkaakin kohta olla kuukausi, joten aika jatkaa blogin keskiössä olevaa tarinaa yleisten mietteiden sijasta. Tässä kirjoituksessa palataan ajassa takaisin hieman, erilliseen tarinanosaan, liittyy myös sairaalareissuun ja tutkimuksiin, mutta ei itse sairauteeni.


Helmikuussa 2010 selviteltiin myös sitä miksi virtsasin verta aina sillontällöin, joka ilmeni vahingossa normaalien testien kautta, joten mistän suuresta määrästä ei ollut kyse koska silmällä asiaa ei nähnyt, mutta lääkärit päättivät kumminkin tutkia asian kaiken varalta. 


Helmikuuksi 2010 tuli päiväkirraan(piväkirurgia) aika endeskopiaan(virtsatien tähystykseen) jossa kuten sanottua tutkittiin miksi kusen verta, toimenpide tehtiin oman valintani mukaan pelkissä rauhottavissa, olisin myös saanut lyhyeen nukutuksen, mutta päätin olla toimenpiteessä hereillä koska en nähnyt mitän älyä joutua nukutetuksi. Toisin kävi, joku kämmäs hiukan ja lopulta mulle annettiin niin paljon rauhottavia että tipuin niistä. Toimenpiteestä muistan vaan hoitajan sanat ''sulla saattaa tulla tästä vähän sekava olo'' ja seuraava muistikuva on siitä ku oon leikkaussalin ulkopuolella käytävällä ja hoitaja kyselee vointiani, vastaukseni oli sekavassa tilassani vaan ''teill on oikeesti ongelmia täällä, voi vittu et teijät ikkunat vetää'' hoitajat hoksasivat siitä vastauksesta ja tärinästäni ettei nyt kaikki oo kunnossa, liian suuri määrä rauhottavia aiheutti mulle hypotermian, seuravan kerran heräsin sängystä tarkkailusta lämpöpeiton sisältä jossa oli mukavat 60 astetta parhaimillaan. Hoitajat oli nukuttannu mutt ja pistäneet hypotermian takia mutt lämpöpeittoon.


Pääsin samana päivänä pois sairaalasta, seuraavana aamuna ilmeni sitten ongelma, en saanu kustua, joten takas sairaalaan, siellä ne sitten katetroi mutt, ja takas himaan, kunnes, illalla jälleen sama ongelma, takas sairaalaan, katetrointi ja osastolle yön yli nukkumaan, aamulla jälleen sama ongelma, katetrointi, toimenpiteen suorittannut lääkäri paikalle, ja siitä sitten mentiin ultraan, lääkäri sai sen ultrakapistuksen kiinni ihoon, ja sano ''voi helvetti'' meni hetki, ja lääkärisetä ilmotti että nyt meillä ois pien ongelma, sulla on nyrkinkokonen veritulppa rakossa. Toisinsanoen koepala joka oli otettu ei mennyt umpeen vaan vuosi rakkoon verta. Siitä sitten astetta rankempi lääkitys päälle, ja päivän aikana kateroitiin taas pari kertaa, illalla, normaali katetrointi ei ole mikään mukava kokemus, mutta illalla ne sitten teki huuhtelukatetroinnin joka on moninverroin normaalikaterointia pahempi. Yön aikana päivystävä kirurgi teki päätöksen että aamulla, kello 8 mennessä jossei ite ala irtoomaan, joudutaan turvautumaan leikkaukseen, noin 7.45, ei yhtään liian myöhään, aloin kusemaan noin 2cm x 1cm veripaloja, joka on erittäin kivuliasta ja tuskaista, seuraavat 3 tuntia vietin vessassa, veripalojen lopulta tultua ulos yksitellen, kokemus joka kasvatti hyvin paljon, moisten klönttien uloskuseminen ei ole kivuttomin asia maailmassa.


Koepaloista ei koskaan selvinnyt alkuperäistä syytä veren alkuperälle.


Kyseinen osastoreissu on jäänyt suurista kivuista huolimatta mieleeni hauskimpana osastoreissuna kaikista, koska vastoin normaalia rutiinia, huonetoverina oli niihin aikoihin 20 polvileikkauksesta toipuva naapurikuntalainen, eikä dementiasta tai havlauksesta kärsivä ikäihminen kuten normaalisti. Juttua riitti ku omanikänen jannu oli huoneessa ja siellä viihdyin erittäin hyvin tällöin. Kyseistä kaverista on jäänyt ennenkaikkea ensimmäine lause ja ilta mieleeni(kyseinen henkilö oli ollut sairaalabakteerin vuoksi sairaalassa jo kuukauden). VVierustoverini nousi ylös ku mutt tuotiin huoneeseen katt hetken aikaa ja tokas ''Sulla ei vissiin taida olla alkoholiongelmaa?''. Olin tottakai hieman häkeltynnyt kysymyksestä, mutta hän jatkoi ''Nii, 4 edellistä 'kämppistä'' on kärsinny jonkunnäkösestä alkoholiongelmista ja niitten mukana on joku elin kärsinny''. Toi hymyn huulille ja vissiin tuo sitt murs jään aika hyvin meijän välillä. Kyseinen jannu kiroas omaa kohtaloaan, mutta löysi minun tarinastani ja tapauksesta veripaloineni ja vuotoineni lohtua, että ehkä hänellä oli asiat sittenki paremmin. ''Mielummin polvi hajalla ku letku mulkussa''.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti