Tuon kuuluisan laulun siteeramat sanat pitävät kutakuinkin paikkansa, ne ovat suhteelliset hyvä elämänohje ja nuora sekä polku jota seurata. Tuohon lauseseen ja sanoihin kiteytyy moni asia, sekä itse totuus.
Totuushan on, ja tulee aina olemaan, ilman ympärillä olevia ihmisiä, taistelija joka minussa asuu, olisi jossain vaiheessa antannut periksi, mutta ympärillä olevat ihmiset ovat sekä motivoineet jatkamaan taistelua, sekä niinikään auttaneet jokainen omalla tavallaan ja omalta osaltaan taistelussa ja matkani kulkemisessa. Ilman heitä olisin seonnut mitä suurimalla todennäköisyydellä. Tuohon joukkioon kuuluu hyvin iso määrä ihmisiä, osa heistä on isommalla panoksella ollut mukana, osa pienemällä, osa merkittävämällä ja paikotellen ratkasevallakin, osa taas ei, mutta jokainen heistä on auttannut matkani varrella, ja jokaiselle heistä kuuluu iso kiitos.
Olen aina ollut ihminen joka on taistellut vaikeuksissa ja rämpinnyt pohjamudissa itsekseni, olen kestänny potkut nivusiin ja haaroihin yksin suurimmaksi osaksi, niin tein myös sairauteni alkumatkalla, mutta jossain vaiheessa joku sai minut tajuamaan, ettei se ole vaihtoehto enään. Auttaa kun asioista saa jutella ja mietteitä vaihtaa, erityisesti kun suvustani minun jälkeen ilmeni ihminen samalaisilla oireilla kun mitä minä sairastan. Erityisesti hänen tukensa ja juttelut ja mietteenvaihdot häen kanssaan ovat olleet erittäin tärkeitä minulle. Voisin väittää niiden olleen lähes korvaamattomia.
Tämä teksti on omistettu teille ihmisille jotka olen maininnut tekstissä, mutta erityisesti viimesimpänä mainitulle joka on ollut se tärkein kaikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti