Vie mutt kotiin(mihin elämä miehen vie)

Blogin hiljaiselo ja kirjoittajan tauko rikkoutuu ja pirstoutuu hetkeksi puhtaasti unettomuuden vuoksi, unta todellakin kaivattaisiin, koska aamulla kello 9 herätys tällä maajussilla on pellolle puimaan ohraa pois sekä kuljettamaan sitä pellollta, mutta aina eivät mene tasa unen lahjat, isäukko kuorsaa tuolla täyttä häkää kun taas minä käynnistin koneen hetki sitten.

Unettomuus johtuu puhtaasti elämänmietinnöistä, jälleen kerran, näitä oitä on kohdallani aina välillä, ajatukset ja mietinnät päässä pyörivät täyttä häkää, ja unta ei tuu vaikka miten yrittää, ärsyttävä tilanne. Myös kummasti nämä yöt aina osuvat sillonkun aamulla olisi aikanen tai suht aikanen herätys tai menoa, koskaan ei nämä yöt ajotu sillon ku aamulla voi vapaasti nukkua vaikka päivään asti ja nousta kello 3 ylös.

Omalla tavallaan tuntuu että elämä rullaa paikallaan, ei ole vakinaista työtä, eikä määräaikaista tai pätkittäistä työtä maatilatoimintamme ulkopuolella (maatilatoimintamme ei työllistä ees yhtäkään ihmistä täyspäiväsesti, koska kyse on pienitilallismaaviljelystä), olen jo 1½ vuotta niinsanotusti rullannut paikallaan, aina löytyy jotain pientä tekemistä kotona, mutta pankkitili ei sillä liho, ja elämä rulla paikallaan kun samat kuviot elämässä kokoaika käynnissä. Poikkeuksena toki viime talvi jolloin aurausurakointi työllisti, mutta mitään pitkä-aikaista tulonlähdettä ja työtä siitä ei kehkeydy, tulevan talven osalta pohdin vielä että jatkanko hommia vai ei, koska tulevaksi talveksi asiakaskuta supistuu niin pieneksi että rajamailla on että kanattaako vehkeitä käynnistää tulevaksi talveksi.

Kuten olen aiemmin maininnut, en koskaan valmistunnut ammattikoulusta, joten olen ilman ammattia, paperilla siis. Niinikään suuri vaikutus työttömyyteeni on kortittomuuteni, kova ja karski fakta on että ilman ajokorttia ei haja-asutusseudulla pärjää, koska etäisyydet on pitkät ja työtä ei juuri tästä pienestä kylästä hirveesti löydy.

Omalla tavallaan tekisi mieli pakata kamat, ja lähteä täältä kotiseudulta pois, ei naapurikuntaan, vaan johonkin pidemälle, vaan ottaa etäisyyttä kaikkeen kotikonnuilta jokski aikaa, kunnes olisi aika palaa kotiin ottamaan maanviljelytoiminta sukupolvenvaihdoksessa yli isältäni. Mutta, tämä asia sisältää niin paljon monimutkaisuuksia. On hanakala vaan lähteä johonkin X paikkaan täysin randomisti, varsinkin kun ei minulla ammattia ole eikä ajokorttiakaan jolloin työllistyminen missä vaan on paljon helpompaa. Tällä hetkellä ehkä pientä astetta vakavempaa mietettä aiheen tiimoilta on, mutta kyseinen viritys sisältää vielä niin paljon usvassa olevia asioita ja epävarmuutta, että aika olematon kyseinen tilanne vielä tässä vaiheessa on. Mutta mukavaa olisi päästä kotikonuilta pois ja jättää kaikki taakseen ees vuodeks, paeta kaikkia vaikeuksia, saada uus ja puhdas alkupiste elämälle, yksinkertaisesti vaan päästä nollaamaan ja ottamaan etäisyyttä kaikkeen.

Elämä ei aina ole yksinkertaista ja helppoa.