Tästä aiheesta en juuri kellekkään ole koskaan aiemmin puhunnut, joten tämä on ensimmäinen kerta kun käsittelen tätä aihetta näin julkisesti ja laajasti oman pääni ulkopuolelle. Elettiin alkuvuotta 2010, itselläni takana oli joulun ja uudenvuoden aikaiset rankat sairaalakäynnit johon sisältyi komplikaatioita sun muita asioita. Vuosi vaihtui ja eräänä päivänä minut tavoitti häkellykseni sosiaalisen median voima ja mahti, tieto ystäväni poismenosta. Aluksi mykistyin ja en voinut uskoa että kyse olisi oikeesti siitä, luulin sen vaan olevan jotain huonoa pilaa. Pikkuhiljaa muistokirjoitukset lisääntyivät, ja lopulta, kysyin toiselta ystävältäni että mikä tää juttu nyt oikeen on, mitä meijän ilopillerille on tapahtunnu oikeen, liikaa kysymyksiä oli kaiken ympärillä.
Ystäväni oli lähes yhtä tyhjän päällä kuin minä siinä vaiheessa, parin tunnin kuluttua tuli uusi viesti, ''Mä oon pahoillani että mä joudun sulle kertoo tän, mutt mä tiiän nyt mitä on tapahtunnu, T on riistänny itteltänsä hengen.''. Mykistyin, hiljenin, epäusko valtasi minut, en voinut uskoa että kaikista ihmisistä, juuri hän riistäisi itsetänsä hengen, ihminen joka oli aina yhtä hyvällä tuulella, aina hymyili, aina auttoi muita, monta kertaa minuakin hän tuki vaikeina aikoinani. Yhtääkkiä tuo ilopilleri oli poissa, ja kukaan ei tiennyt miksi, ja mitä oli tapahtunnut. Vielä kaksi päivää ennen tätä kaikkea juttelin hänen kanssaan ja kerroin sairaalareissuistani, ja hän valoi uskoa muhun, taistelutahtoa, ja vakuutti että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ei merkkiäkään pahoinvoinnista, ei sanakaan siitä että hän on itse huonossa jamassa, ei minkäänlaista merkkiä mistään pahoinvoinnista.
Kaikki nämä muistot repiytyi auki artikkelin myötä, artikkeli joka pohjautuu eräässä tv-ohjelmassa tehtyyn haastatteluun. Kaikki tämä repi auki vanhat muistot ja haavat sekunneissa, ja artikkelin lukeminen oli vaikeeta. Artikkeli ja haastattelu jota henkilökohtaisesti en ymmärrä, se toki käsittää laajempaa asiaa kuin vain ja ainoastaan ystäväni kuolemaa, mutta ystäväni on mainittu artikkelissa ja ohjelmassa nimeltään, joka on omasta mielestäni väärin tehty. Miksi kenenkään piti tulla ulos omalla nimellään ja antaa julkisuuteen kuolleen ihmisen oma nimi jonka perusteella hän on liitettävissä artikkelin pohjalta oman nimensä käytön vuoksi tapaukseen. Miksi? Miksi kukaan on tuonut asiaa julkisuuteen omalla nimellään ja kasvoillaan, mitä sillä kukaan voittaa? En henkilökohtaisesti ymmärrä kenenkään motiiveja tähän.
Toki, aihe on tabu ja siitä pitää puhua ja keskutella, nuorten itse-murhista, aihetta nosti pöydälle lahjakkaasti aiemmin tänä vuonna pikkuhiljaa kirjailija Minttu Vettenterä kirjateoksellaan ''Jonakin päivänä kaduttaa'', julkisuudessa kaikki tämä tunnetaan paremmin tapaus Enkeli Elisana. Nuorten pahoinvointi ja itsemurhat ovat suomessa iso ongelma ja sihen kaivataan ratkaisuja, nuorten pahoinvointi on huomattavaa, eikä apua aina ole saatavissa niissä tapauksissa jossa nuori päätyy hakemaan apua itselleen ennenkuin on liian myöhästä. Ja valitettavasti joskus on liian myöhäistä, kuten lukuisat tapaukset osoittavat, valitettavasti.
Lepää rauhassa ystäväni, sulla on hyvä olla sielä missä olet, pääsit kaikesta pahasta eroon, in memorian, lepää rauhassa ilopilleri blondimme T♥
Blogikirjoitus on omistettu ystävälleni joka on levännyt kivuitta 2½ vuoden ajan, blogikirjoitus on hänen muistolleen sekä hänen jättämänsä perinnön ja arvojen kunnoitukselle. Toivon että mahdolliset kommentoijat ottavat huomioon asian arkaluontoisuuden ja kommentit pidetään asiallisella tasolla.
Niiin surullista :( Otan osaa..
VastaaPoistaKiitos.
Poista